Suomenlapinkoira rotuna
Lappalaisista poropaimennukseen ja kodin vahtimiseen käytetyistä pystykorvaisista maatiaiskoirakannoista muodostunut suomenlapinkoira on nykypäivänä kotimaassamme erittäin suosittu seura- ja harrastuskoira, mutta muualla maailmassa yhä harvinaisuus.
Lapinkoira, lappalainen, lapikas eli pörrö on ystävällinen, ihmisrakas ja toimelias "joka miehen koira", joka soveltuu monenlaiseen ympäristöön ja erilaisiin "käyttötarkoituksiin". Jokaisen rotua harkitsevan on kuitenkin syytä pitää mielessä, että se nykypäivänkin suloisen pörröinen lapinkoira polveutuu työkoirista, jotka ovat vuosikymmenten aikana jalostuneet tekemään itsenäistä ja rankkaakin työtä.
Lapinkoiran työkoiratausta
Poropaimennuksessa koirilta on vaadittu rohkeutta, kykyä itsenäiseenkin päätöksentekoon, periksiantamattomuutta, sinnikkyyttä, tarkkaavaisuutta - ja intohimoa työntekoon. Vaikka suomenlapinkoiria nykypäivänä pidetään enimmäkseen seurakoirina, ne ovat yhä sydämeltään työkoiria.
Aikuisena ehkä hämmästyttävänkin rauhalliselta vaikuttava suomenlapinkoira on oikeasti todella energinen. Erityisesti nuorena se tuntuu olevan jopa loputtoman energinen rasavilli. Sitä ei väsytetä pelkästään liikunnalla, vaan se tarvitsee älyllisiä haasteita. Se kaipaa "työtä", jossa se saa haasteita ja kokea onnistumisen iloa. Harrastukset ovatkin lapinkoiralle erinomaisesti sopivaa työtä, on se sitten agilityä, tokoa, noseworkia, rallytokoa, jäljestystä tai vaikka koiratanssia. Mikäli lapinkoira ei saa riittävästi tekemistä ja tyydytettyä toimeliaisuuttaan luvallisilla tavoilla, se kyllä keksii ihan itse tapoja viihdyttää itseään. Ja ne tavat tuskin ilahduttavat omistajaa...
Koska suomenlapinkoira on alkujaan jalostettu poropaimennuksen lisäksi hälyttäväksi pihapiirin vahdiksi, se taipumus on nykypäivänäkin yhä olemassa, toisissa vahvempana kuin toisissa. Lapinkoira on luontaisesti tarkkaavainen, se seuraa ympäristöään ja ilmoittaa hyvin herkästi näkemistään ja kuulemistaan asioista. Eli se haukkuu. Jotkut lapinkoirat ovat herkempiä haukkumaan, toiset taas saattavat olla verrattain hiljaisiakin jopa, mutta täysin haukkumatonta lapinkoirasta ei saa - eikä kuulukaan saada. Jos sinun elinympäristöösi ei sovi koira, joka ilmoittaa ohikulkijoista, lapinkoira ei todennäköisesti ole sinun rotusi.
Millaisen kaverin lapinkoirasta saa?
Koirana ja perheenjäsenenä lapinkoira on mitä oivallisin kaveri. Se on näppärän kokoinen: riitävän suuri, jotta sen kanssa on helppo harrastaa eikä se "mene rikki", mutta riittävän pieni vaikka tarvittaessa syliin nostettavaksi. Rotumääritelmän mukaan se on hieman keskikokoa pienempi, narttu on kooltaan 44cm ja uros 49cm, 3 sentin poikkeama suuntaan ja toiseen sallitaan. Painoa nartuilla on yleensä noin 12-20kg, uroksilla 15-25kg. Lapinkoirat tuppaavat olemaan herkkiä lihomaan, ja rodussa näkeekin valitettavan paljon ylipainoisia koiria. Suuri turkki on hämäävä, ja usein lihavien koirien kohdalla kuulee perusteluja tyyliin "Sillä on vain suuri turkki". Enemmän kuin vaakaa tai turkkia, omistajien tulisikin tunnustella koiransa muotoa ja sitä, että kylkiluut on selvästi tunnusteltavissa ja rintakehän jälkeen koiralla on kapeneva vyötärö.
Säänkestävä turkki on yksi osatekijä, minkä vuoksi lapinkoira on niin käytännöllinen koirakaveri kenelle tahansa. Sitä ei tarvitse pukea sen enempää pakkasilla kuin sateellakaan. Oikeanlaatuinen turkki hylkii vettä ja likaa. Kurakin varisee kuivuttuaan ihan itsestään pois. Oikeanlaatuiseen karheaan turkkiin ei myöskään lumi tartu kiusaksi asti. Vaikka turkki on muhkea, sen hoito on helppoa. Pesua kaivataan vain, jos koira on oikeasti kierinyt jossain haisevassa läjässä. Muutoin turkin annetaan olla ja muodostaa itseään suojaava luontainen rasva pintaansa. Säännöllisellä harjaamisella turkki pidetään takuttomana ja avoimena ihoon asti niin, että se pääsee tuulettumaan kunnolla. Karvanlähdön aikaan pohjavilla irtoaa kokonaisuudessaan ja silloin koiraa saa olla harjaamassa jopa päivittäin, mutta karvanlähtöjen välillä harjaa ei tarvitse näyttää kuin ehkä muutaman kerran kuussa.
Luonteeltaan suomenlapinkoira on älykäs ja oppivainen, tyypillisesti nöyrä ja ystävällinen ihmisiä kohtaan, kohtuullisen pehmeä, omistajalleen uskollinen, mutta myös tarvittaessa itsenäinen ja itsepäinen. Älykkyys, oppivaisuus ja uskollisuus ei siis tarkoita sitä, että lapinkoirasi juoksisi aina kiltisti jalkoihisi, kun sitä kutsut. Hyvinkin koulutettu lapinkoira saattaa itsenäisenä tehdä päätöksen, että juuri tällä hetkellä jokin muu juttu on kiinnostavampaa kuin omistajan kutsut. Usein lapinkoirat ovat myös koirasosiaalisia, mutta toisinaan ne eivät tule toimeen toisten koirien kanssa - ainakaan samaa sukupuolta olevien. Lapinkoira ei siis automaattisesti ole kaikkien kanssa kaveeraava koirapuistokoira.
Yksi asia suomenlapinkoiran kohdalla on varmaa: Se oppii vedättämään sinua 6-0, mikäli vaan annat sille siihen pienimmänkään mahdollisuuden!
Hyödyllisiä linkkejä
Suomen Kennelliitto